keskiviikko 21. maaliskuuta 2018

Pätevä kärryponi Nalle

Nalle 4v pyörähti Janeten kanssa Hollantivalkuissa viime viikonloppuna, ja toiselle ajoajalle kerkesin mukaan kuvaajaksi. Tässäpä siis muutama onnistunein otos Nalle-ponin treeneistä. Pikkumies käyttäytyi hurjan hienosti, vaikka oli ensimmäistä kertaa reissussa yksinään ilman tuttua hevoskaveria tukenaan. Kokonaisuudessaan reissu oli Nallen kolmas. 













Toope-pumi oli tapansa mukaan maskottina mukana matkassa, se kun on eroahdistuksesta villiintyvän epilepsiansa takia varsin hankala jättää reissujen ajaksi tallille odottamaan. Toope osallistui omalta osaltaan treeneihin Nallen seurana... 


Katrillipari! Ja koiralla venyy askel kuin kouluratsulla konsanaan.

Toope testasi myös Urjalan kierimäominaisuudet. Mitä ilmeisimmin kelpasi, kun kieriskeltyä tuli useampaan otteeseen. 



Jokohan nyt olisi takana tarpeeksi pelkkiä kuvadumppeja, vai vieläkö löytyy arkistojen aarteita jos hieman miettii...

Ponipäivä Idan kanssa



Kun on tällainen talliin kiinni kasvanut nysvääjä, joutuu ennemmin tai myöhemmin huomaamaan että helpoin tapa harjoittaa sosiaalista elämää on kutsua kaverit tallille kyläilemään. Tai tietysti itse kuskata itsensä kavereiden tallille, mutta sehän vaatisi taas omista kaakeista irtaantumista, ja se olisi paha. Niinpä Ida ilmestyi meille päiväksi minun huvituksekseni helmikuussa! Ohjelmassa tietenkin ponibingoilua. Itsellekin kertyi ratsastusta päivälle ihan kohtalaisesti, kun aamulla olin jo kerennyt maastoilemaan PH'n muiden keltuaisten alle.

Pienen turistikiekan päätteeksi käytiin ensin lyhyt käppäilymaasto minä Lunalla ja Ida Pullalla, että saatiin läskipallero Pullakin liikenteeseen edellisen päivän reippaan tunnin jäljiltä. Siitä hylättiin Pulla talliin odottamaan, ja Ida pääsi koejamaan Lunaa. Jostain syystä ponimuori tyrmäsi jälleen yhden uuden tuttavuuden töpöravillaan ja kaikenkaikkisella hitaudellaan, heh!









Lunassa kun ei ollut sitä sellaista rallivaihdetta, niin sitä haettiin tietenkin iki-innokkaan Viivi-ponin luota. Harmillisesti Viivilläkin oli melkoisen lötkeä päivä, mutta laiskanpulskeallakin Viivillä pinkoo kyllä kovempaa kuin tuplaten suuremmalla Lunalla. Afroleidit niin samikset, mutta samalla kuin yö ja päivä!







Itsekin pääsin sentään bingoilemaan ja muutenkin välillä katselemaan muutakin maailmaa kuin Aitotallin pihapiiriä, kun kipaistiin Sinkoilua-blogia pitävän Jaanan luokse tervehtimään Idan Blendaa, joka asuu Jaanalla ylläpidossa. Samalla keikalla pääsin itsekin kokeilemaan Jaanan kolmen vuonohevosen porukan tammaosastoa, Blendaa ja Iitua, jotka olivatkin minulle ne vieraammat kaverit. Jaanan Simohan on entisajoilta tuttu, se kun asui Aitotallilla vielä silloin kun minä ryhdyin siellä pyörimään. 
Kuvat tästä eteenpäin ovat Jaanan napsimia kaikki!













Vaikka omassa köpelökädessä vieraat ja omiin tiettyihin ratsuihin ja ajoikkeihinsa tottuneelle niin kovin erilaiset hevoset tuntuivatkin tietenkin hurjan vierailta ja hämmentäviltä, niin hyvä kuva jäi kyllä kummastakin tammasta! Vieraillakin avuilla kuuliaisia neitejä kumpikin, ja mukavia vaikkakin keskenään hurjan erilaisia. Iitu näistä kahdesta hieman hitaampana oli selvästi enemmän sellainen minun tyyliseni poni, mutta symppiksiä olivat kyllä kumpikin! Kiitos siis Jaanalle ja Idalle, että pääsin kasvattamaan omaakin bingolistaani vaihteeksi! Nyt onkin edessä enää kolmen uuden keltuaisen kokeilu, niin saisi juhlia kolmenkympin tasalukua!

PH'n ensimmäiset Hollantivalkut

"Ensimmäiset" siinä määrin toiveikkaasti muotoiltuna, että toivottavasti päästään uudemmankin kerran!
PH pääsi siis tammikuun lopulla toisen omistajansa ohjastamana hollantilaisen huippuvalmentaja Tonnie Cazemierin silmän alle Urjalaan Hessi-tallille. Vaikka trailerissa iskikin korvatulpista huolimatta hieman paniikkihiki, käyttäytyi poika reissun ajan hirveän fiksusti. Aisoihin laittaminen kävi kyllä työstä juniorin ärveltäessä omiaan, Mutta kun päästiin liikenteeseen loppui töhötys, ja PH toimikin itse ajon ajan oikein mallikkaasti. Valmentajakin keksi paljon hyvää sanottavaa, joten ei voinut olla kyse pelkästään omista pinkeistä rilleistä ja siitä kuinka oma poni on tietysti aina kaunein ja taitavin.

Ensimmäistä kertaa kun vieraassa paikassa ajeltiin, pitäydyttiin varmuuden vuoksi vielä tutuissa pikalukkovaljaissa siltä varalta että jotain sätkyjä tulisi. Ei tullut, ja hyvä niin. Tehtävät pidettiin sopivan simppeleinä nekin näin alkuun, siistejä siirtymiä ja hyvää tahtia painottaen. 

Kuvista ei utuisen sään vuoksi tullut kummoisia, mutta tässä kuitenkin todistusaineistoa! 




























Loppukäynneille kolttu niskaan!


Ei siis muuta kuin elätellään toivoa, että jo tänä kesänä päästäisiin uudelle kierrokselle! Tämän kuun valmennukset jäivät Pepiltä väliin, sillä sen jalkoja kiusaa mystinen rupi-invaasio jota eläinlääkärin avulla selvitellään.